Olohuoneen facelift järjestämällä

Nyt kun tosiaan täällä kotona tulee sattuneesta syystä vietettyä tavallista enemmän aikaa, aloin katsoa olohuonettani kriittisin silmin. Toki asiaan vaikutti myös sosiaalisen median sisustussivustoilla tavallista useammin viivähtely.


50-luvun kaupunkikaksioni on kalustettu pitkälti kierrätys-, ja vintagelöydöin. Suurin osa huonekaluista on hankittu jo kauan sitten ihan muihin asuntoihin, ja aikakausien kirjo on etenkin olohuoneessa laaja, lähtien talonpoikaislipastoista 50-luvun rottinkiin. Asunto ei ole suurensuuri, olohuone kuitenkin ihan kivan kokoinen minulle ja lapselle. Vaikka tämä on vuokra-asunto, olen maalannut lähes kaikki seinät, ja olkkarissa olen ruiskumaalannut jopa alunperin pyökin väriset kattopaneelit valkoisiksi. Olen myös remontissa hankkiutunut eroon korkeista verhokapoista ja ripustanut verhokiskot kattoon, saaden visuaalisesti selvästi enemmän huonekorkeutta ja palauttaen ehkä enemmän asunnon alkuperäistä imettä. Huoneet ovatkin 2,75 m korkeat.

Eniten olohuoneesani alkoi kuitenkin nyt häiritä elementti, joka oli iso, kirjava ja – no – Ikea. Ei Ikeassa sinänsä mitään vikaa, myös yksi lempihuonekaluistani, siro rottinkinen sohva on uusi ja Ikeasta. Mutta kirjahylly, se tuntui olevan yhteensopimaton kaiken muun kanssa. Vaikka olen graafikko, ja kirjat ovat esteettisinä esineinä tärkeitä, en välitä kirjahyllyn muodostamasta värejä vilisevästä pinnasta suuresti. Ei auta, vaikka koitan järjestää kirjat väriliukuihin, kategorioita en kuitenkaan suostu sekoittamaan; lastenkirjat, romaanit ja terveyskirjat eivät voi olla samassa paikassa vain siksi, että ovat kaikki vaikkapa punaselkäsiä. En myöskään pidä kirjojen pölynkeräämisominaisuuksista. Toki muiden ihmisten kodeissa on hauska vakoilla kirjahyllyn sisältöä, mutta itse en koe välttämättömäksi pitää kirjoja näkösällä. Jos minulla olisi ollut kaunis kirjahylly, tilanne olisi toinen, mutta nyt alkoi tuntua, että olohuoneessa on yksinkertaisesti liikaa sälää, kaikki seinänvierukset täynnä, ja lisäksi tilassa oli mittakaavallisia ongelmia.

Eräänä kauniina päivänä sitten vain ilmoitin Facebookissa, että lahjoitan kirjahyllyni. Se menikin kaverille siihen tarkoitukseen, mihin itsekin olin sen alunperin hankkinut, lastenhuoneeseen. Tai hyllystöstä osa taisi olla vaatemyymälästäni, osa lapsen huoneesta. Lapsi sai viedä senkin sisältä legonsa toiseen kotiinsa, koska ei ollut vuosiin leikkinyt minun luonani niillä. Osan kirjoista sijoitin sitten senkkiin kahteen riviin, ja taide-, ja designkirjat pääsivät pöytänä toimivan arkun sisään, koska olivat kooltaan suurempia.

Lisäksi vähensin rakkaita, mutta liian moneksi lisääntyneitä pikkuesineitä, sekä käänsin maton toisin päin ja sijoitin sen arkun alle. Näin olohuoneeseen muodostui selkeämmin seurusteluryhmä toiseen päätyyn. Kirpputorilta ostettu pieni puusepän tekemä TV-taso pääsi ensi kertaa alkuperäiseen tehtäväänsä, ja rottinkinen kukkakärry löysi paikan, jossa valo osuu siihen paremmin.

Tämä myllerrys tapahtui sitten lopulta yhdessä päivässä, kun ensin suunnittelin ja harkitsin sitä pari päivää, ja kyselin inspiraatiota eräässä sisustusryhmässä. Mitäs pidätte muutoksesta?

Kyllä, tuo pieni monitorin näköinen on todella telkkarimme.
Siro kukkahylly pääsi siihen kuuluvan seinäritilän kaveriksi huoneen aurinkoiselle oikealle seinustalle.
Advertisement

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s