Eilen kerroin kuulumisia meidän korona-arjestamme. Meillä menee toistaiseksi hyvin, ja onneksi lähipiiri on pysynyt terveenä. Näin ollen on toivoa, että emme ainakaan vielä ole levittäneet virusta eteenpäinkään, mutta sitähän ei voi kukaan tietää.
Tässä itseäni on tosiaan pohdituttanut tavallistakin enemmän nämä arkiset valinnat, eli mihin sitä oikein rahansa ja energiansa pistää, sillä maailmanlaajuisesti talous on joka paikassa vaikeuksissa. Ihmiset ovat vaikeuksissa. Mitä tapahtuu, kun kadut hiljenevät, kaikkien on pysyttävä kotona ja vain niin sanotusti välttämättömät toiminnot pyörivät. Sitäkin olen pohtinut, että mikä oikeastaan on yhteiskunnalle välttämätöntä. Mielestäni se on aika laaja käsite. Välttämätöntä on ainakin, että ihmisillä on töitä, raha liikkuu ja mahdollisimman moni pystyy edelleen elättämään itsensä. Jos näin ei ole, seuraa katastrofi. Tarvitaan paljon luovuutta, joukkovoimaa, fokusoitumista ja katseen suuntaamista tulevaan. Valtioiden on tultava avuksi, jotta yksilöt pärjäävät, sillä yksilöistä muodostuu yhteiskunta.
Tavallaanhan se on niin, että isojen yritysten pärjäämisellä on suuret vaikutukset kansantalouteen ja työllisyyteen. Mutta sitten on kolikon toinen puoli: Suomessa on yli 240 000 yritystä, ne työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä, ja niistä 93 % on alle kymmenen hengen yrityksiä. Bruttokansantuotteesta yli 40 % on pk-yritysten tahkoamaa. Suomen talous nojaa yllättävän paljon pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, paljon on jopa mikroyritysten käsissä.
Tarvitaan myös vastuullisuutta, ihan jokaiselta, mutta erityisesti yrittäjiltä, jotka joutuvat kamppailemaan oman toimeentulonsa ja yleisen turvallisuuden välimaastossa. Ymmärrän, että kuntosaliyrittäjälle tai ravintoloitsijalle on raskas rasti laittaa lappu luukulle, mutta näitä valintoja on nyt tässä tilanteessa pakko tehdä. Olen myös miettinyt millaisia yrityksiä haluan itse tukea omilla valinnoillani. Miten autan vaikkapa omaa kuntosaliani selviämään kriisistä, joka tuli puun takaa, varoittamatta ja johon ei voinut vaikuttaa? Pystynkö pitämään kuukausitilaukseni voimassa, vaikka en voikaan käydä salilla? Yrittäjä on tehnyt investointinsa myös minua varten, ottanut riskin minun puolestani. Pystynkö ostamaan kauneushoitolaani lahjakortin ja tekemään odottaessa kasvohoitoni itse, onko yrittäjällä mahdollisesti jopa myydä minulle tuotteita kotiin? Voinko buukata hieronnan tuntemattomaan tulevaisuuteen ja maksaa sen nyt, tai ostaa soittotunnin verkossa pidettäväksi? Kysyy myös yrittäjältä kekseliäisyyttä myydä palvelujaan etänä, netissä tai etukäteen. Kaikkia toimintoja ei voi tehdä online. On pakko olla luova, ja joskus ei auta kuin odottaa parempia aikoja oman yrityksen toiminnan jatkumiselle.
Miten minä voisin auttaa vastuullisesti toimivaa pienyrittäjää, jonka liiketoiminta mahdollisesti perustuu ihmiskontaktiin? Ja miten paljon uskallan kuluttaa, kun olen itsekin yrittäjä, oma taloudellinen selviämiseni on ollut helpottuneella tasolla vasta jonkin aikaa ja huominen on epävarmaa. Siinäpä kysymys. Toistaiseksi rahani ovat menneet pääasiassa ruokaan. Olen kokkaillut tietenkin tosi paljon enemmän kuin ennen, koska meitä on kaksi henkeä koko ajan kotona. Jotenkin henkisesti ruoka tuo myös turvaa, ja olen panostanut mielestäni mahdollisimman terveelliseen ja immuniteettia vahvistavaan ruokaan. Olen varmasti käynyt ihan liian usein kaupassa, sillä nyt on ollut pakko saada tuoretta kasvista pöytään mahdollisimman paljon. Lisäksi keittiöni säilytystilat ovat todella pienet. Jatkossa yritän opetella erilaisten kauppakassipalvelujen käyttöä enenevissä määrin, ja kun asuinalueellani on muutenkin liian vähän ravintoloita, olen päättänyt hyödyntää niiden take-away-palveluja, jotta ne väheisetkin paikat eivät joudu lopettamaan kokonaan. Käyn monta kertaa viikossa hakemassa noutokahvin paikallisesta kahvilasta niin kauan kuin se pitää ovensa auki, myös vastapäinen Ärrä on yksityisyrittäjäpohjainen. Ilahduin, kun oman alueeni ravintola oli kehittänyt hienon lounaspalvelun, ja kertoi Helsingin Sanomissa kysynnän yllättäneen positiivisesti. Olen käynyt myös muutaman kerran paikallisessa kukkakaupassa hankkimassa kukkia ja viherkasveja. Ne ovat minulle tärkeää terapiaa, ja haluan ehdottomasti lähikukkakauppani pysyvän pystyssä. Toivottavasti rahani ovat auttaneet edes hieman.
Olen minä hieman shoppaillutkin. Koska vaatekaappini sisältö on melko laiha ja etenkin kesävaatetta on vähän, riemastuin kotimaisen Vietto eco fashion -merkin taannoisesta ystävämyynnistä. Merkki on minulle tuttu, ja tiedän täsmälleen ketkä näitä vaatteita suunnittelevat ja ompelevat, sillä olen itse jälleenmyynyt Viettoa edesmenneessä puodissani. Vieton tuotteet ovat laadukkaita, kankaat on neulottu Suomessa ja vaatteet on ommeltu ompelimossa Helsingissä. Mikä parasta, normaalihintaisiin vaatteisiin on mahdollista pyytää muutoksia omien mittojen mukaan niin kauan kun materiaalia riittää.
Tällaisia ostoksia ja aatoksia tällä kertaa. Asukuvat otti 9-vuotias Harakanpoika.
HARAKANPESÄSSÄ 