Tulivuorisaarella

Edellisessä postauksessa uhkasin pakittaa takaperoisjärjestyksessä, ja katsoa mitä kerrottavaa löytyy kuluneen puolen vuoden ajalta, kun olen ollut blogihiljaisuudessa. Ja löytyyhän sitä.

Päällimmäisenä juuri nyt mielessä on tammikuinen pakomatkani aurinkoon. Kaksi hieman epätyypillisen työrymin omaava kaamostuskastunutta neitoa nimittäin tempaisi ja otti nopean lähdön Teneriffalle. Edellisen kerran olin Kanarialla samassa seurassa vajaa kolme vuotta sitten, molempien täyttäessä pyöreitä vuosia. Tuolloin meininki oli hieman erilainen, molemmat olimme silloisen työn ja elämän tuomien muiden haasteiden tuoksinassa niin väsyneitä, että kaipasimme vain aikaa olla tekemättä juuri mitään.

Tällä kertaa lähdimme reissuun levänneempinä, mutta kaipasimme kipeästi juurikin valoa ja maisemanvaihdosta, ja lähdimme hakemaan Kanarialta reippailua ja luonnosta nauttimista.

Yksi saari, monta maisemaa

Saavuimme tiistai aamuna tammikuun puolivälin jälkeen Los Gigantesin kaupunkiin Teneriffan länsirannikolle. Tunnusomaista paikalle on korkeuserot, ja kohdetta ei suositellakaan liikuntarajoitteisille. Kanarialla lomakausi oli vasta alkamassa, ja hotelleissa oli tilaa. Sää oli riittävän lämmin, +18–23 astetta koko viikon, ajoittain hieman pilvistä, mutta uimarannoillekin alkoi pikkuhiljaa löytää talviauringosta nauttivia matkailijoita. Meiltä tosin erään ravintolan tarjoilija kysyi “Onko tämä mielestänne kuuma ilma?” kun kerroimme olevamme matkalla rannalle. Ilmoitimme, että kaikki on suhteellista, Suomessa oli sillä hetkellä +6 astetta.

Teneriffan saari on Kanariansaarista suurin. Sille tyypillistä on tuliperäisyys, ja maailman kolmanneksi korkein tulivuori Teide kohoaa 3718 metriä merenpinnan yläpuolelle ja noin 7000 metriä ympäröivästä merenpohjasta korkeammalle. Teiden katsotaan olevan edelleen toiminnassa, ja se on purkautunut edellisen kerran vuonna 1909. Teiden kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde ja yksi Kanarian suosituimmista matkailukohteista.

Pääsimme vierailemaan Teidellä varattuamme Tui:n kautta bussimatkan huipulle. Oppaanamme toimi Marjut. Mitä korkeammalle pääsimme, sitä viileämmäksi ja ohuemmaksi ilma kävi. Laavalaakso on kaikessa karuudessaan jylhän kaunis. Pääsimme kävelemään suurten laavakivilohkareiden välissä ja ihailemaan maanpinnanmuodostusta.

Tulivuoren yläosasta pääsisi ihailemaan maisemia köysihissillä. Pieneksi pettymykseksemme pääsimme kuitenkin lopulta käymään vain alahissiasemalla, joka on  2 356 metrin korkeudessa, sillä tällä kertaa hissi oli pois toiminnasta kovan tuulen vuoksi. Matkailua huipulle on rajoitettu, ja jos mielii päästä aivan Teiden korkeimpaan kohtaan, on anottava siihen kirjallinen lupa. Viimeinen osuus on patikoitava, ja reissua ei suositella aivan aloittelijoille, sillä vaikka matka ei ole kovin pitkä, nousu on melko raskas, ja ohuessa ilmanalassa voi iskeä vuoristotauti. Jo parintuhannen metrin korkeudessa pienelläkin kapuamisella huomasi, että hengästyminen oli herkässä.

Tuliperäisyys ja korkeuserot tuovat suurta vaihtelua Teneriffan saaren maisemaan, ja samalta saarelta voikin löytää niin laava-autiomaata kuin viidakkomaistakin tunnelmaa. Etenkin saaren pohjoispuoli on vehreä. Saarella kasvaa lukuisia kasvilajeja, monet niistä endeemisiä, eli vain Teneriffalta tavattuja, ja joka puolella voi myös ihailla jättimäisiä versioita meille kotoa tutuista huonekasveista. Saarella viihtyvät niin monet kaktuslajit, anopinkielet, valtavina puina kasvavat fiikukset kuin kukkivat pensaatkin. Tyypillisiä viljelykasveja ovat banaani, oliivi ja aloe vera, kääritäänpä Kanarialla sikareitakin. Aloe verasta tehtyjä tuotteita on saatavilla joka paikasta, ja perusmarketin alle kahden euron aloe-palasaippua sekä aloe-geeli ovat ainakin itselleni must-ostoksia Kanarialta.

Espanjalaisia herkkuja

Kanariansaaret kuuluvat Espanjalle. Saaren alkuperäiset asukkaat olivat guancheja, joiden historiasta tiedetään paljon. He elivät saarilla lähes kahdentuhannen vuoden ajan melko eristäytyneinä aina 1400-luvulle saakka, jolloin eurooppalaiset saapuivat, ensin ranskalaiset Jean de Béthencourtin johdolla, ja vuoteen 1495 mennessä saaret olivat espanjalaisten hallinnassa.

Kanaria onkin kulttuuriltaan espanjalaistunut, pääkieli on espanja ja tärkein uskonto katolilaisuus. Kanarian saaret kuuluvat Euroopan Unioniin tullialueena, mutta eivät veroalueena, valuutta on manner-Espanjan tapaan euro.

Mitä espanjalaisuuteen tulee, tunnusomaista on esimerkiksi espanjalaistyyppinen ruoka. Reissumme aikana söimme tapaksia, kuten serranon kinkkua ja tortilla espanolaa sekä tuoretta kalaa ja vuohenlihaa. Kanariansaarten klassikkoruoka on ryppyperunat eli papas arrugadas ja oranssi maustekastike mojo picon rojo.

Icod de los Vinos

Teneriffan pohjoispuolella sijaitsee yksi saaren tunnetuimmista kaupungeista, Puerto de la Cruz. Sinne oli Los Giganteksesta turhan pitkä matka, mutta kaupunkien puolivälissä on viehättävä Icod de los Vinos, joka vetoaa kasvifanaatikkoihin. Kaupungissa nimittäin sijaitsee sekä Euroopan vanhin, noin tuhatvuotias traakkipuu El Draco, että kaunis perhospuutarha Mariposario del Draco. Itse kaupunki on melko pieni, mutta hurjan mäkinen ja eri tavalla vehreä kuin etelämpänä sijaitseva majapaikkamme seutu. Ilmanala on kosteaa ja raikasta. El dracon ympärillä on hurmaava viidakkomainen puutarha. Perhospuisto puolestaan on sisätiloissa oleva kaunis kasvitieteellinen puutarha, jossa vaalitaan ja kasvatetaan yli 150 perhoslajia, joiden eri kehittymisvaiheita puutarhassa voi tutkailla.

Merellisiä seikkailuja

Vuoristoilman lisäksi halusimme saada kosketusta merelliseen Teneriffaan. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä patikoimaan Mascaan jossa on sekä pittoreski vuoristokylä että upea patikkareitti, ja tehdä tämä ehkä yhdistettynä pieneen venematkaan rannan suunnasta käsin. Valitettavasti Mascan patikkapolku oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi, ja tyydyimme tekemään muutaman tunnin piraattihenkisen veneretken Mascan edustalle ihailemaan jylhiä kallioita mereltä päin. Kiepautimme matkalla myös katsomaan delfiinejä, joita näkyikin veneiden läheisyydessä useampi. Rohkeimmat meistä pulahtivat Mascan edustalla uimaan, vaikka merivesi olikin vielä viileää. Tällaiset veneretket ovat ihan mukavia, ja omamme sisälsi 39 euron hintaan paitsi huviretken, myös lounaan ja virvokkeita. Herkkävatsaisille merihommat eivät ehkä sovellu, useampi veneellämme voi pahoin aluksen keinuessa.

Kaikenkaikkiaan Teneriffa on mainio aktiivilomakohde. Varsinaisia patikkaretkiä jäimme itse vielä vaille, mutta mäkistä lenkkeilyä saimme harjoitettua. Kanarialla voi sukeltaa, ja vesikin lämpenee kohti kesää. Haita ei tarvitse pelätä, sillä paikalliset lajit eivät paljon ihmisistä perusta. Monet liikkuvat Teneriffalla pyöräillen, ja saari tarjoaakin haastetta reisille, sillä tasaista maata ei juuri näy. Reissumme aikana oli hauska seurata sattumalta paikallista kaupunkijuoksutapahtumaa illallisravintolan terassilta.

Niin, ja yksi tärkeä juttu. Teneriffalta saa hyvää espressoa, kahvilassa tyypillisesti hintaan yksi euro.