Viime kirjoituskerrasta on lipsahtanut ihan kamalan paljon aikaa! Olen kyllä kuvannut paljon minua kiinnostavia asioita pitkin kesää ja syksyä, sekä tätä talveksi heikosti kutsuttavissa olevaa lumetonta ja säkkipimeää vuodenaikaa, mutta aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiselle ei ole tuntunut löytyvän.
Vuosi sitten tammikuussa kohtasin tosiaan menetyksiä ja surua sekä perheessä että työelämässä. Jouduin vetämään alkuvuoden happea, kunnes voimat alkoivat palailla keväällä, mistä kirjoitinkin jo aiemmin. Kesällä aloittelin hengähdystauon jälkeen pikkuhiljaa työskentelyn, ja palasin vanhan ammattini pariin graafikoksi ja visualistiksi. Ensimmäistä kertaa harjoitan nyt ammattiani puhtaasti freelancerina, ja töitä on kohti viime loppuvuotta ruvennut löytymään mukavasti. Asteittainen töihinpaluu on tietysti myös vaatinut oman keskittymisensä, mutta on se vaan ollut ihanaa!
Vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa minulle tuli tunne, että blogin olisi taas aika herätä henkiin. Eniten näin talvella minua on kuitenkin vaivannut valon puute. En ole ollut tyytyväinen valokuviini, sillä käytettävissä ollut muinaisjärkkärini, Canonin EOS 350 ei tarjonnut riittävästi valovoimaa useimpina hetkinä – edes päivällä – eikä kännykällenikään voinut kehuja antaa samasta asiasta. Pääkaupunkiseudullahan tuota lunta ei ole liiaksi näkynyt tänä talvena, joten enimmän aikaa on – no, säkkipimeää. Niinpä sitten lopulta päätin, että toteutan vuosien haaveeni, ja hankin kameran, jota jaksan kuljettaa missä vain mukana, ja jolla saan parempia kuvia myös haastavissa valo-olosuhteissa. Tietenkin myös langaton kuviensiirto oli tärkeä ominaisuus.
Kamerakauppaan
Ihan hirveitä ennakkotutkimuksia en tehnyt, kärsimätön sielu kun olen. Huhuilin arvostamieni ammatti-, ja amatöörikuvaajien suosituksia kameroista. Muun muassa parilta lemppari Instagram-kuvaajalta kysyin suoraan mitä kameraa he käyttivät. Näiden tietojen varassa marssin käytettyjä kameroita myyvään liikkeeseen ja kerroin tarpeeni. Tiesin, että täyskennolliseen kameraan minulla ei ole varaa, ja ne ovat liian suuriakin minulle. Halusin kuitenkin järjestelmäkameran. Asiaa myyjän kanssa askaroituani kävelin liikkeestä ulos Canonin M50 rungon ja 15-45 mm kittiputken kanssa. Paketti maksoi 450 euroa, mikä on melko kova hinta käytetystä kamerasta, mutta tämä malli on vain noin vuoden vanha, joten näitä liikkuu melko vähän käytettynä. Lukemani arvostelut ovat olleet pääosin oikein positiivisia.
Olen nyt parin viikon ajan tutustunut uuteen kierrätettyyn kameraani, ja olen ollut tähän asti tyytyväinen hankintaani. Toki paljon on vielä opiskeltavaa, että saan kaikki ominaisuuden käyttööni, mutta mikäs sen innostavampaa kuin uuden opettelu, omassa tahdissa.
Juttuja varastosta
Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana postailen tänne viimeisen puolen vuoden aikana kertynyttä materiaalia, varmasti osin hieman takaperoisessa tai muuten muumimaisessa järjestyksessäkin (muumimammahan joskus tarjosi jälkiruuan ensimmäiseksi, kun siltä tuntui). Enkä tietenkään malta olla väsäämättä ihan uusia juttujakin, nyt kun on tämä uusi kamera, ja etenkin kun tuo valo tästä vaan lisääntyy ja kevät hiipii koko ajan lähemmäs.
Aamulla muuten kuului pihalta jo vähän turhankin keväistä lintujen sirkutusta, ja huomasin, että taloyhtiön kukkapenkistä puskevat krookuksen varret! Voi luonto, miten sekaisin olet! Parvekkeellani on koko talven pärjännyt muratti. Aloittelevan hortonomin aatokset tietysti kääntyvät pian pihahommiin, tai vähintäänkin ikkunalaudan asukkien puoleen. Ja samaan aikaan huoli kummallisesta talvisesta lämpöaallosta ja sen vaikutuksista luonnolle on todellinen. No, josko vielä saataisiin jokunen viikko kirpeitä pakkaspäiviäkin tänne etelä-Suomeen, vaikka pakko myöntää, että enää en toivoisi mitään metrin lumipeitettä saapuvaksi. Sen odotus meni jo.
HARAKANPESÄSSÄ 