Vaikka pihakirppikset ovat parasta kesäkirpputorimeininkiä, on meillä muutama lemppari itsepalvelukirpputori, joilla kannattaa käydä ympäri vuoden. Yksi näistä on Tuusulan Femmatori. Kirpputori on niin suuri, että sieltä löytää taatusti aina jotain.
Viimeksi sain toteutettua haaveeni kesäisestä kukkamekosta. Materiaali – luultavimmin viskoosi – suorastaan silittelee ihoa, ja vaikka mekko on 3/4 hihainen, se on ihanan viileä. Huomaan, että kesällä mustavalkoiseen graafiseen tyyliini ilmestyy ripaus tyttömäisyyttä ja romantiikkaa.
Samasta pöydästä mukaan tarttui myös kukallinen pehmeä paitis. Ihan tulee 90-luvun alun lempipaitani mieleen, paitsi että se oli paljon väljempi. Yhdistin nyt paitiksen Kaikon collarikankaisiin lappuhaalareihin jotka ostin tässä hiljattain merkin omasta verkkokaupasta. Kaiko on minulle tutuista kotimaisista ekomerkeistä ehkä laadukkain. Joka ikinen vaatekappale on ollut todella kestävää ja ihanan tuntuista kangasta, ja saumat on huolella ommeltu. Pisteet Kaikolle. Myynneistä menee lisäksi 7 % kehitysmaiden naisten ja lasten kouluttamiseen.
Jostain syystä ihastuin vähän boheemiin mustavalkoiseen takinhumpsukkaan kovasti, vaikka olenkin pyrkinyt hankkimaan viime aikoina entistä istuvampia vaatteita. Tykkään hiippailla tämä päällä pitkin pihaa, isoista taskuista löydän käteni usein, ja tulee taiteilijaolo.
Alla oleva mekko on vähän hupaisa: ostin sen pihakirppikseltä parilla eurolla. Se on minulle armottomasti liian pitkä, laahaa todella maata, mutta laskeutuu kauniisti. Mietin, ilahduttaisinko sillä jotakuta pitkää ihmistä joka ei normaalisti koskaan löydä täyspitkää maksimekkoa, vai olisinko itsekäs ja leikkaisin mekon helman pokkana lyhyemmäksi. Itsehän siis olen 158 cm pitkä. Trikoon alareunaa ei mielestäni tarvitse välttämättä edes huolitella kun ei se purkaudu.
HARAKANPESÄSSÄ 