Kaunokainen

Toukokuu. Valo on huikeaa, lämpö on ihmeellistä. Sitä tuntee itsensä etuoikeutetuksi niinä päivinä, kun tähän aikaa vuodesta voi hiippailla pihalla paljain jaloin. Kuin varaslähtö kesään. Polkupyörän satulassa kohtaa vapauden, hameessa vähän liikaa hulmuavat helmat, multaiset kynnenaluset, lapsen nenänpäässä jo teerenkakkaa.

Ilo ja onni, pienissä asioissa. Kuten vaikka pioneissa. Tuo jokaisessa vaiheessaan niin kaunis ja tuoksuva suloisuus on ehdoton lempparini. Katsokaa nyt tuota pompulaista nuppua!

Ystävän vuosia sitten tekemän graafiikantyö pääsi vihdoin kehyksiin ja seinälle. Sen paikaksi tuli keittiö, vaikka oikeastaan se on lahja lapselle. Tuohon piti tulla jokin hauska tekstijuliste, mutta nyt en osaa ajatella herkän keltaisen vedoksen vierelle mitään muuta. Pioni pitäköön sille seuraa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s