Perennapenkkiä perustamassa

Mieheltä tuli pientä tilausta, että voisin halutessani tehdä Punaisen talon parille kukkapenkille jotain. Olin saattanut mainita, että rakastan kuopsutella mullassa, ja otin tietysti kopin asiasta mielelläni. Tuohon havujen eteen, viidakoituneeseen kohtaan päätin ruveta perustamaan perennapenkkiä. Periaattessa siinä on ollut kukkapenkki jo pitkään, mutta kukat, no, olivat jotenkin kadonneet vuosien saatossa. Aloitin siis tavallaan lähes nollasta, mitä en todellakaan ole aikaisemmin tehnyt.

Hankin pitkin huhti-toukokuuta erilaisia perennoja, mietin värejä ja hamstrasin viimeisiä tarjolla olevia sipuleita. Huhtikuussa tuntui jo olevan melkein myöhäistä hankkia kukkasipuleita, paljoakaan ei ollut kaupoissa jäljellä. Onnistuin kuitenkin saamaan muutaman pinkin daalian ja valkoisia sinisarjoja. Maanpeitekasveja haimme Järvenpään kukkatalosta, ainakin patjarikkoa ja mehitähtiä. Innostuin ostamaan muurikelloakin, joka tuskin on mikään ideaalikasvi perennapenkkiin. Luultavasti se tulee kuolemaan viimeistään talvella, mutta olipahan sievä odotellessaan ruukussa projektini käynnistymistä. Yritin ottaa huomioon kasvien kasvukorkeudet ja kukinta-ajat, mutta ihan helppoa perennapenkin perustaminen ei noviisille ole. Valitsin kukkia väriskaalassa valkoinen, pinkki, violetti ja sininen.

Punaisen puutalon lempipaikkani on ihana viherhuone, joka oli pitkään melko käyttämättä, ja jonka olen nyt saanut vallata puuhiini. Laitoin perennahankinnat sinne odottelemaan, kunnes yöpakkaset olivat ohi. Mies kiikutti jopa sähköpatterin varmistamaan, että tulokkaat eivät jäädy, kun keväällä saatiin vielä yksi kierros pakkasta. Viherhuoneessa sain esikasvatettua kukkasipuleita, ja olenpa kylvänyt moni-, ja yksivuotisia siemenkukkiakin.

Koska penkissä rikkaruohoja oli riittävästi, päätin tehdä saman kuin aikoinaan rivitalokotini takapihalla. Eli multa vaihtoon ja väliin vielä kangas estämään rikkaruohojen kasvua. Samalla halusin kohottaa penkkiä hieman maanpinnasta.

Käänsin pistolapiolla maan lapionlavan syvyydeltä, ja seuloin rikkaruohoja ja niiden juuria huolellisesti. Viimeisellä kierroksella nostin pintamullan lapiollinen kerrallaan kottikärryyn, ja kävin mullan läpi juurien palasten varalta. Otin myös talteen monivuotisten kukkien sipulit. Lähinnä helmililjan söpöjä pieniä sipuleita löytyi, ja lilja olikin paraikaa kukintavaiheessa. Huuhtelin sipulit ja laitoin ne maljakkoon odottamaan. Löysin penkistä myös paria maanpeitekasvia, joita otin talteen.

Tämän jälkeen leikkasin haluamaani muotoon katekangasta, ja levitin sen tulevaan penkkiin. Päälle kaadoin seulotun vanhan mullan, sekä melkein kolme säkkiä uutta multaa. Penkin pajureunus oli lahonnut täysin, joten poistimme sen kokonaan. Tilalle pitää sitten myöhemmin keksiä korvaava reunustus, esimerkiksi pyöreitä kiviä tai jokin puureunus.

Sommittelin kukat purkeissa ensin penkkiin. Tässä kuvassa ne ovat vielä hieman liian lähellä toisiaan, mutta hain tuollaista rengasmaista kolmiomuotoa. Eteen matalaa, keskelle keskikokoista ja takariviin korkeita sipulikukkia. Perennoista kannattaa rakennella runsaita mättäitä aina yhtä lajia yhdessä kohdassa, jotta kokonaisuus ei näytä sekavalta.

Sitten poistin yksitellen muoviruukut, kaivoin kuopat, ja sahasin puutarhapuukolla multapaakuille reiät katekankaaseen, jotta sain kasvit riittävän syvälle. Luin jostain neuvon, että matalat perennat tulee istuttaa noin 20 cm päähän toisistaan. Pienessä penkissäni en malttanut ihan niin isoa väliä jättää, mutta huomioin “turvavälin” kuitenkin.

Koska nämä kukat kukkivat jo nyt toukokuussa, ja siirto tuntui säikäyttävän osan niistä varistelemaan kukkiaan, hankin varmuuden vuoksi muutamia yksivuotisia kukkia perennojen väleihin väripilkuiksi.

Ensimmäinen vaihe on valmis. Daaliat pyrkivät nousemaan jo takimmaisesta rivistä, ja varsinaisen penkin viereen toin yksivuotisia ruiskaunokkeja, ja muita isoihin ruukkuihin kylvämiäni taimia. Tämä tulee olemaan alati jatkuva projekti, mutta odotan innolla, miltä penkki näyttää vaikkapa kuukauden päästä, ja mitä siellä on hengissä. Sekin on hauska ensi keväänä nähdä, selvisivätkö helmililjat siirrosta. Syksyllä täytyy hankkia reilusti lisää kevätkukkasipuleita ensi kevään iloksi.

Lupaan laittaa blogiini jonkinlaisen kuvan penkistä, kunhan isot sipulikukat ovat kukkimisvaiheessa. Tällä hetkellä penkki näyttää vielä hieman myllätyltä, mutta aikaahan tämä puutarhanhoito vaatii. Se siinä onkin parasta, hitaus, ja samalla yllättävän nopeat muutokset kasvun käynnistyessä kunnolla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s