Ihmiskoe: ketoosi

Aluksi pitää sanoa, että nyt on alkanut ihmiskoe, jonka koekaniinina olen minä itse. Ihan soitellen sotaan en ole lähtenyt, vaan jonkinlaista pohjatietoa aiheesta olen jo vuosia sitten hankkinut, mutta painotan, että tämä on silti itsellenikin kokeilu, enkä ole aiheen asiantuntija, saati terveysalan ammattilainen.

Lähtötilanteessa olen minä, keskivaikeasta uupumuksesta toipuileva, läpi elämäni erilaisista vatsavaivoista kärsinyt ja ilmeisesti matala-asteisen tulehduksen aiheuttamien nivel- ja pehmytkudoskipujen kiusaama nelikymppinen, lievästi pulskea mama. Kuluneen vuoden aikana olen kohdannut surua, isoja elämänmuutoksia ja maksimaalista stressiä, takki on ollut tyhjä suorastaan masennukseen asti. Lisäksi väsymykseni taustalla ovat aika pahasti tipahtaneet varastorauta-arvot ja todennäköisesti myös D-vitamiinitasot. Huh, kuulostanpa raihnaiselta.

Totta puhuen olen alkanut voida paremmin nyt keväällä, oikeastaan paljon paremmin. Muutaman kuukauden rautakuurin, puolen vuoden lepäämisen ja itseni lempeän hoivaamisen jälkeen ilo on alkanut kuplia jälleen, ja energisyys palata. Se on jo hyvin hyvin paljon. Henkisestä hyvinoinnista kun kaikki lähtee.

Painoni kanssa sen sijaan olen kamppaillut aina. Nyt keväällä havahduin siihen, että viime vuonna ankaran remonttiurakan ja huhkimisen seurauksena ilahduttavasti sulaneet silavat uhkaavat hiipiä takaisin korkojen kera. Lisäksi vatsani yrittää palata tukalaan hornankattilamaiseen olotilaan, jota en enää aio hyväksyä. Ruokavalioni on pitkään ollut gluteeniton ja vähäsokerinen juurikin vatsa-, ja nivelvaivojeni takia, mutta viime aikoina fyysinen oloni ei silti ole ollut paras mahdollinen. Rakas tanssiharrastukseni on jäänyt väsymyksen jalkoihin, mutta nyt olen yrittänyt aktivoitua uudelleen. Myös polkupyöräni kaivoin kellarista.

Ketoosiruokavaliosta

Karppaus. Ketoosi. Mitähän vielä? Ajattelin nyt parin postauksen verran raportoida miten toimin ja miltä se tuntuu. Yleisesti ottaen olen havainnut, että vähähiilihydraattinen ruokavalio eli karppaus sopii minulle hyvin, ja oloni on yleensä sitä parempi, mitä vähemmän hiilareita laitan kehoni käsiteltäväksi. Olen kerran aiemmin kokeillut ketoosia, enkä ole varma pääsinkö koskaan kunnolla siihen tilaan, jossa kroppa alkaa glukoosin sijaan käyttää rasvoja polttoaineena, ja muodostuu ketoaineita. Tuolloin kuitenkin huomasin, että viljojen poisjättö mullisti vatsani voinnin. Suolistoni ei ole ollut milloinkaan ennen niin levollinen. Tarkemman ja seikkaperäisemmän selostuksen itse ketoosista, tuosta sinänsä luonnollisesta aineenvaihdunnan ilmiöstä antaa Wikipedia.

Itselleni haastavinta ei ole sokerista tai leivästä luopuminen, koska olen tosiaan karsinut niitä ruokavaliostani jo pitkään. En myöskään ole kovin suuri pastan, perunan ja riisin ystävä, tai ainakin pärjään vallan mainiosti ilmankin, ja ns. “hyväkarppaaja” minun on hyvinkin helppo olla. Pidän useimmista vihreistä kasviksista, ja liha tuntuisi sopivan vatsalleni hyvin, vaikka podenkin lihansyönnin eettisiä ongelmia paljonkin.

Haasteen tuokin juuri ketokarppaus, joka käytännössä tarkoittaa, että hiilihydraattien määrän pitäisi olla alle 20 g päivässä ainakin parin ensimmäisen viikon ajan. Tämä ei muuten ole ihan helppo nakki, vaikka kuinka pudottaisi makeuttajien lisäksi viljat, riisin ja kaikki maanalaiset kasvikunnan tuotteet lautaseltaan. Kasviksissa nimittäin on kaikissa jonkin verran hiilareita. Vaikeinta minulle on skipata hedelmät ja marjat, ne kun ovat tärkeä osa normaalia ruokavaliotani, ja sinänsä terveellisiä, mutta valitettavan hiilihydraattipitoisia. Itse en ainakaan halua myöskään lisätä tolkuttomasti lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömistä, ja pyrin painottamaan mahdollisimman hyvien rasvojen saantia.

Olen nyt karpannut viikon verran, mutta en ole minään päivänä päässyt hiilihydraattien määrässä alle 20 gramman, hiilarit ovat pyörineet reilussa 30 grammassa lähes joka päivä, vaikka päälläni seisoisin. Ensimmäisenä päivänä homman pilasi vahingossa syöty puolikas appelsiini, toisena päivänä tepposet teki liian iso määrä kukkakaalia ja tomaattia. Eilen järkytyin miten paljon hiilareita on kourallisessa maapähkinöitä. Ei ole helppoa, ei.

Tuloksia ja tuntemuksia

Vaikeuksista huolimatta on todettava, että painoni on pudonnut ennennäkemättömän tehokkaasti. Isoksi osaksi kyse lienee nesteestä, mutta olen 1,4 kg kevyempi kuin viikko sitten. Oloni on ollut hyvä, toistaiseksi en ole kohdannut pahoja “ketoflunssan oireita” eli väsymystä, päänsärkyä ja vilua. Olen myös pätkäpaastonnut, eli syön illalla noin klo 22-23 viimeisen kerran, ja ensimmäisen kerran joskus klo 13 seuraavana päivänä. Tämä on ollut yllättävän helppoa. Aamulla juon ketojuoman, joka on raikasta vettä höystettynä lorauksella hyvää viinietikkaa ja muutamalla kiteellä laadukasta sormisuolaa. Tämän jälkeen nautin bulletproof-, eli rasvakahvin. Rasvakahviin laitan vajaan ruokalusikallisen voita, ja hieman kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Rasvakahvin hyöty on siinä, että se pitää hyvin nälkää heti aamusta nautittuna, ja porskutan sen voimalla iltapäivään saakka. Erikoisinta on, että kun ketodieetistä pitäisi seurata väsymystä, minä, joka olen nukkunut hurjan pitkiä aamu-unia liian matalan varastorautatason vuoksi, olenkin nyt monena aamuna herännyt kevein mielin ilman herätyskelloa. Pääni on jotenkin kirkkaampi muutenkin. Sen olen kyllä nyt ensimmäisellä viikolla huomannut, että vaikka olen juuri syönyt, enkä ole nälkäinen, lihakset tuntuvat siltä, että niillä ei riitä paukkuja tavalliseen tapaan. Askel on raskas ja treeni ei kulje. Tämä kuuluu adaptaatiovaiheeseen, ja pitäisi mennä ohi, kun keho oppii käyttämään lihasten voimanlähteenä rasvaa. Uskon lähestyväni ketoosia, sillä suussani tuntuu metallinen maku, joka on merkki ketoaineiden tuotannon käynnistymisestä.

Ketokarpatessa täytyy muistaa tankata magnesiumia, natriumia ja kaliumia. Ketogeenistä ruokavaliota noudattava tarvisee tavallista enemmän mineraaleja, sillä ruokavalio on diureettinen, toisin sanoen nesteitä poistava. Mös vettä on juotava paljon. Ketoruokavaliolla insuliinitasot ovat luonnollisesti matalammat, ja munuaiset eivät varastoi vettä yhtä paljon kuin normaalisti, joten mainittuja mineraaleja on saatava jostain tilalle. Muussa tapauksessa olo voi käydä tukalaksi, ja ketoflunssa voi iskeä. Ketolla aineenvaihdunta ja nestekierto kiihtyvät, ja kehon on sopeuduttava glukoosin puutteeseen. Tämä merkitsee elimistolle alkuun pientä shokkia, ja kropalla menee hetki sopeutua rasvaa pilkkovien entsyymien tuotannon tehostamiseen.

Mitä sitten syön?

Tofua, lihaa (mielellään luomua), rasvaista kalaa. Maltillisesti avokadoa, tomaatteja, paprikaa, kaaleja, salaattia, pinaattia, ylipäätään mahdollisimman paljon vihreitä, ja mitä tummempia, sen parempi. Hedelmät, marjat ja palkokasvit on syytä jättää pois, jos mielii päästä pariinkymmeneen hiilarigrammaan per vuorokausi. Pähkinöitäkään ei kannata syödä kovin paljon. Juustoja ja muita rasvaisia maitotuotteita sekä kananmunia syön myös reilusti.

Ja ne rasvat. Lorottelen laadukasta oliiviöljyä, voita ja gheetä sekä kookosöljyä. Suunnittelen myös kokeilevani MCT-öljyä, joka tehdään kookoksesta, ja jonka pitäisi olla todellinen terveystuote, mutta sen hinta hirvittää. Myös avokadoöljy, seesamöljy ja erilaiset pähkinäöljyt ovat hyvä lisä. Ylipäätään mahdollisimman monipuolinen rasvojen käyttö on suositeltavaa. Hiilihydraattien tilalle on tarkoitus tankata pääsääntöisesti rasvaa, eli proteiinien lisäyskin pitäisi pitää maltillisena. Proteiinia kannattaa syödä alkuun 1 g per oma tavoitepainokilo. Rasvaa olisi hyvä saada 150-200 grammaa päivässä.

Ghee on hitaasti kuumentamalla kirkastettua voita, josta on poistettu vesi ja maidon proteiinit, jolloin jäljelle jää laktoositon voiöljy. Ghee kestää kuumennusta korkeissa lämpötiloissa ja sopii siksi monia öljyjä paremmin esim. paistamiseen.


Myönnettäköön, että olen seurannut asiantuntijoiden vuosia kestänyttä rasvakeskustelua – vai pitäisikö sanoa rasvasotaa – enemmän tai vähemmän intensiivisesti, enkä kuulu ainakaan margariini-rypsiöljykerhoon. Useampi vuosi sitten lääkäri kehotti ripustamaan poikkeuksellisen hyvät kolesteroliarvoni seinälle kehyksiin, mutta nyt voisi olla tsekkauksen aika. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten vuosien voi-, ja kookosöljykuurini näkyy veriarvoissa, vai näkyykö mitenkään. Sukurasite niin korkealle kolesterolille kuin diabeteksellekin on ainakin kova, ja siksi onkin suoranainen ihme, että arvoni ovat olleet toistaiseksi niin hyvät. Palaan tähän myöhemmin.

Ihannepainooni on matkaa 10 kiloa, vaikkakaan en koe tarvetta niin paljolle pudottamiselle. Sanoisin, että minulla on melko mukava olla kropassani näinkin, ja vielä mukavampi tästä 5 kiloa kevyempänä, etenkin jos saan samalla kasvatettua lihasmassaa. Ylipäätään lyhyenä ihmisenä minua ei kiinnosta niin paljon painoindeksi ja vaaka, kuin peili, mittanauha ja housunkauluksen kireys. Ketoprojektini tähtää myös paljolti vireystilan nousuun, aivojen kirkastumiseen ja mielialan keveyteen, hormoonitoiminnan tasoittumiseen ja yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Katsotaan kuinka käy. Veikkaan, että varsinaista ketoilua jaksan korkeintaan kuukauden, ja sitten palauttelen lautaselle hyvälaatuisia hiilihydraatteja hedelmien, marjojen, juuresten ja täysjyväriisin muodossa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s