Harakka lentää jälleen

Kahdeksan, tai – luoja paratkoon! – yhdeksän vuotta sitten aloin kirjoittaa Harakanpesässä-blogia. Kirjoitin sitä pitkään toisessa osoitteessa, parissakin. Pikku Harakanpojan syntymä vuonna 2010 päivitti sisältöä luonnollisesti paljon, samoin blogin mukaan nimetyn, nyt jo edesmenneen yritykseni perustaminen. Välissä on ollut vuosia hiljaiseloa, tai muutama harvakseltaan kirjoitettu julkaisu.

Nyt kun luen ensimmäistä kirjoitustani edellisen blogimuuton jälkeen, huomaan, että moni asia on ennallaan. Olen kirjoittanut vuonna 2010 näin:

” Tämän blogin alullepaneva voima on jatkuvasti kasvava kiinnostukseni luonnonmukaisempaa elämäntapaa kohtaan. En ole tiukkapipo, mutta haluan pohtia tarkemmin omia kulutusvalintojani sekä itseni, ympäristön että tavaroita tuottavien ihmisten vuoksi. Olen ruvennut miettimään mitä ylimääräistä kehooni pistän ruuan, kosmetiikan ja sen sellaisen mukana. Minua kiinnostaa myös se, kuka tekee käyttämäni vaatteet ja esineet, ja millä seurauksilla. Pakko myöntää, että pienen ihmisenalun kasvattelu on nostanut nämä asiat entistä enemmän pintaan.”

Inspiraatiota

Aloittaessani blogini keräsin asioita, jotka inspiroivat minua, ja joista tuli myös tämän blogin teemoja. On hauska huomata, että monet samat asiat inspiroivat minua edelleen:

1. Kirpputoreilla ja vintagepuodeissa kiertely on lempipuuhaani. Mieluisia ovat myös kestävistä ja laadukkaista materiaaleista eettisesti tehdyt vaatteet ja muut löydöt.

Tampereen kirpputorit osoittautuivat kevättalvella aarreaitaksi. Esimerkiksi villainen kotimainen mekko 8 eurolla, ja hapsulaukku muutamalla eurolla. Hattu on tuliainen Lontoosta.

2. Ruoka kiinnostaa minua aina, rakastan ruuanlaittoa. Olin aikanaan 15 vuotta kasvissyöjä, mutta terveydellisistä syistä jouduin rajoittamaan muita asioita ruuassani, ja palasin sekasyöjäksi. Pyrin kuitenkin valmistamaan mahdollisimman puhdasta ja värikästä ruokaa, käytän paljon kasviksia ja luomua ja luen ahkerasti tuotesisältöjä. Reseptejäni jaan mielelläni täällä blogissakin.

3. Kotini on tukikohtani, Harakanpesä. Vuosien varrella olemme muuttaneet parikin kertaa, viimeksi tasan vuosi sitten. Nyt asumme Harakanpojan kanssa 50-luvun vintagekodissa kaupungissa, keskustammassa kuin koskaan ennen. Ilokseni olen pikkuhiljaa saanut remontoida kotia oman näköiseksi. Sisustelen mielelläni ekologisin periaattein, etenkin juuri tässä kodissa vintagelöydöistä riemuiten. Kodin huoltoon käytämme luomutuotteita, ja rakastan vanhan kansan niksejä arjen pulmien ratkaisuun. Uudempana asiana minusta on tullut entistä enemmän minimalisti, ja myönnän hurahtaneeni konmaritukseen, tavaroiden karsimiseen ja kodin funktionaalisuuden miettimiseen. Olen intohimoinen järjestelijä. Se onkin tarpeen, kun neliöitä ei ole mitenkään liikaa, ja kodin hetkessä räjäyttävää projektia jos jonkinmoista tuppaa esiintymään.

Uutuutena olemme Harakanpojan kanssa päässeet haistelemaan omakotitalon tunnelmaakin, vieläpä lapsuuteni maisemissa naapurikaupungissa. Saamme silloin tällöin olla bonusjäseninä yhteensä kuusihenkisessä uusperhejoukkueessa. Olen sormet syyhyten tarttunut kaikenlaiseen sorttaamiseen ja estetisoimiseen sitä mukaa kun on annettu, ja nyt keväällä olen keskittynyt puutarhan kuoputtamisesta nauttimiseen. Keväisin minut valtaa aina hirveä vihervimma, ja tästä aiheesta tulenkin lähiaikoina varmasti postaamaan paljon. Myös omaan kotiini on ilmestynyt aika liuta uusia vihreitä “perheenjäseniä”.

4. Olen myös wanna-be-käsityöläinen. Yleisimmin kyllä vain hamstraan tarvikkeita ja visioin, välillä toki toteutankin. Ystävien kanssa meillä on yhteinen saumuri, ja kotoa löytyy myös ikinuori Singer vuodelta 1963. Viiden sinkkuvuoteni aikana olen opetellut käyttämään muunmuassa sirkkeliä ja maalaamaan ruiskulla, remontoinnissa olen jopa edistynyt huomattavasti. Viime talvena hurahdin macramé-käsitöihin ja kauneimmat keskeneräiset käsityöni -korissa on aina tekeillä myös vähintään muutama neule. Minulle langat ja puikot ovat suorastaan välttämätön sisustuselementti ja merkki rennosta elämästä.

Ympäristö- ja ihmisystävälliset kulutusvalinnat ovat minulle edelleen tärkeitä arjen pyörityksessä. Pikku Harakanpoika on nyt kohta yhdeksän vuotias, ja on mitä innokkain ympäristön ystävä, joka pohtii sujuvasti näitä aiheita kotona ja koulussa. Koska yrittäjän leipä ei ole välttämättä leveä, olemme ahkeria kierrättäjiä, uudelleen käyttäjiä, kunnostajia, teemme luovia ratkaisuja ja opettelemme tietoisesti pärjäämään vähällä ja poimimaan hyvät ja laadukkaat asiat käyttöön. Se on edullista ja säästää luonnonvaroja, joskus yllättävästi myös aikaa. Eniten aikaa säästää se, kun ei tarvitse kahlata tavaroissa.

Tervetuloa siis Harakanpesän maailmaan. Ilahdun kommenteistanne.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s